Elämän ja kauhun tasapainoa

Minä sain töitä :) Olen niin onnellinen ja helpottunut, että tämäkin piina on taas ohi, huh huh.... Kyllä tässä kerkesikin tuskanhiki usein kertyä otsalle. En saanut sitä paikkaa minkä olisin halunnut. Siihen virkaan valittiin toinen, huomattavasti koulutetumpi henkilö. Mielestäni aika reilustikin ylikoulutettu. Tosin, tuleva esimieheni kertoi että hänen osaamistaan tullaan hyödyntämään muissakin työtehtävissä. Minua varten luotiin uusi virka kyseiseen yritykseen, koska olin onnistunut tekemään toimitusjohtajaan vaikutuksen, Jess! Minun suunnitelmani on, tai ajatukseni, miten tämä tulee menemään: Nyt valittu henkilö jatkaa työn ohella toisen työn etsimistä, koska on selkeästi ylikoulutettu ja tulee poistumaan kohtalaisella nopeudella virasta ja sitten minulla on uusi mahdollisuus kyseiseen virkaan..... Näin minun pääni sisällä voin nähdä asioiden tapahtuvan. Olin jo alkanut miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että minun pitää aloittaa ruohonjuuritasolta ja lähteä siitä rakentamaan taas

Nyt se sitten tapahtui, olen työtön..... Siitä on kymmenen vuotta kun olen viimeksi ollut työttömänä. Ajattelin että ensimmäisenä pitää mennä työvoimatoimistoon. Tyhmästi ajateltu! Ne ei halua ihmisiä sinne. Infon nainen sanoi että: "Juu, ei tänne voi tulla. Sun pitää täyttää lomakkeet netissä, ei täällä. Me kyllä sitten soitetaan sulle 14 vuorokauden kuluessa siitä kun olet ilmoittautunut netissä. Jos halutaan että tulet tänne, niin kutsutaan kyllä sitten" Huh, huh. Naurahdin naiselle kun mikäkin mummo että on ne ajat sitten  muuttuneet.... Kuvittelin, että nykyajan aktiivimalli, mistä kaiken aikaa pauhataan, vaatisi sitten oikeasti sitä että ihminen fyysisesti tekee jotain. Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä että kotona möksötetään ja netin kautta puuhastellaan. Ei varsinkaan käydä tapaamassa ihmistä. Sekin tuli selväksi että älä soita, me kyllä sitten soitetaan. Kyllä nykyaika on mennyt kummalliseksi, ei voi muuta sanoa. En ole osannut ottaa rennosti ollenkaan. Vaikka

Mitä ihmettä? Mikä mussa on vikana? Näitä kysymyksiä olen tänään pyöritellyt..... Mulla on tänään toiseksi viimeinen työpäivä..... Toisaalta olisin toivonut, että kukaan ei olisi tavallaan huomannut, tai reagoinut asiaan mitenkään. Suunnittelin, että kaikessa hiljaisuudessa kuittaan omat avaimet kassakaapin listaan ja laitan kamat valmiiksi, jätän puhelimen pöydälle ja vaan lähden ensi maanantaina. Toissapäivänä minulle ei puhuttu ollenkaan... Olen pitänyt huolen siitä että olen toiselle työntekijälle sanonut joka päivä huomenta ja lähtiessä moikannut. Ja aina iloisella asenteella, vaikka kuin ois ketuttanut. Toissapäivänä hän onnistui luikahtamaan omaan huoneeseensa sillä tavalla etten huomannut. Mitään hän ei sitten koko päivä minulle sanonutkaan.... Kuuntelin siis äänikirjaa samalla kun tein töitä. Tänään hommat näyttää siltä että armas työtoverini on ilmoittanut kaikille muille ympäri suomen että en ole enää töissä..... Minun homma on ollut näin perjantaisin laskutta kaikkien

Tänään on se lasten vihaama keittokeskiviikko :) Noh, luultavasti tänään kelpaa kun meinasin tehdä nakkisoppaa.... Kumppanini nuorimman lapsen kanssa on menossa ruokakoulu. Hänellä on hirveitä angsteja "outoja" ruokia kohtaan. Tai siis kaikkea sellaista mikä ei näytä jauheliha kastikkeelle, hampurilaisille, lasagnelle ja muulle sellaiselle. siis tiedän kyllä että kyseessä ei ole mitään muuta kuin opittu toiminta malli. Kotoa sellaiset opitaan. Jos vanhempina on sellaiset jotka ovat saaneet vanhakantaisen kasvatuksen (siis ruoan suhteen) Eli ruokaa on vain liha, peruna ja kastike... Voi olla varma että heidän lapset oppivat syömään vain lihaa perunaa ja kastiketta. Kun ei käydä ulkomailla tai muusta syystä päästä kokeilemaan muunlaista ruokakulttuuria, niin tietäähän sen että tuttu ja turvallinen on hyvää :) Itse kun olen asunut aikoinani ulkomailla ja matkustellut pienenä vanhempieni kanssa ympäri eurooppaa, olen saanut maistella jos jonkin näköistä ja makuista pöperöä. Its

Viime viikonloppuna isojen poikien kotoa pois oleminen kulminoitui ruokakaupassa. Havahduin siihen, että minulta upposi viikon ruokaostoksiin vain 100€.... oho.... Normaalisti viikon ruokaostoksiin on uponnut noin 150€. Mutta jotenkin kuvittelin että kahden täyskasvusen poikasen, jotka syövät kuin hevoset, poistuminen ruokavahvuudesta näkyisi vielä enemmän. Ehkä kyseessä on nyt se, etten osaa oikein valmistaa pieniä määriä, tai siis pienempiä määriä ruokaa.... Aikoinaan naureskeltiin mummolleni, joka oli koko ikänsä toiminut suuren kaupungin koulun keittäjänä ja vaikutti sille, ettei hän osannut tehdä ruokaa alle 200 henkilölle :) Hänkin on oppinut tekemään vähemmän ja varmaan opin minäkin. Tosin, mummo on nykyisin köyhä eläkeläinen, jolla ei ole pahemmin rahaa... Vimeisin eläkkeen korotuskin oli farssi. Eläkkeitä korotettiin ja monille, niinkuin mummolleni, kävi niin, että eläkkeensaaja nousi seuraavaan veroluokkaan ja tämän takia verot nousi niin paljon, että käteen jää vähemmän, k

Nyt se on ohi..... Pelottava haastattelu. Se on sitten syteen tai saveen. Mulla on vaan sellanen fiilis, että tämä työpaikka olisi saatava. Viikon verran pitää ainakin tietoa vielä odottaa. Ja kauheinta tässä on se että tämä nykyinen työ ehtii loppua ennen sitä. Ensi maanantaina on viimeinen työpäivä. Hyppy tyhjyyteen. Luin lehdestä otsikon, missä joku julkkis oli sanonut "universumi kannattelee hyviä tyyppejä". Haluaisin itsekkin uskoa tuohon ja luottaa kovasti siihen että elämä kannattelee.... Mitä jos en saakkaan tätä työpaikkaa, alanko olla "elähtäneen" työnhakijan tunnusmerkit täyttävä. En ole enää kakskymppinen ja simpsakka. Ajetut kilometrit näkyy kyllä naamasta. Pelottaa ihan pirusti jos tässä käykin huonosti. Pitäisi saada itsensä psyykattua taas sellaiselle aaltopituudelle, että kaikki kyllä järjestyy... Noh, onhan mulla se kirppispaikka.... Hurraa.... Voi kun sen työpaikan sais, niin sitten olis taas jännittävät ajat eessä. Uus duuni, uudet naama

Laiskottaa... Minua tympii minä itse. Olen laiska, näin ajattelen itsestäni. Kun lukee ja näkee ihmisten onnistumiskeromuksia siitä kuinka joku on laihtunut 30kg, tai joku on tehnyt täydellisen muodon muutoksen, saanut kotinsa puhtaaksi kaikesta ylimääräisestä ryönästä, tai säästänyt miljoonan tai jotain muuta mahtavaa. Miksi mikään ei voi tulla helposti?? Miksi kaiken eteen pitää nähdä hirveästi vaivaa?? Minä en haluaisi nähdä vaivaa. Edes joskus, jos jonkun asian saisi onnistumaan helposti. Tiedän että on tyhmää toivoa sellaista, koska tiedän että se ei mene niin. Vaikka kuinka haluaisin unelmavartalon, rahaa ja siistin kodin, sen eteen joutuu näkemään vaivaa. Tajusin eilen että olen unohtanut laatikollisen joulukoristeita olohuoneen nurkkaan. Loppiaisena keräsin kaikki koristeet, mutta jouluverhoja pidin vielä hetken pidempään ja laatikko jäi odottamaan verhojen vaihtoa. Siinä se laatikko nyt on edelleen.... Eikä se siitä häviä ajatuksen voimalla :) Sauna ja pesuhuoneremontti

Tuntuu oudolle ja hassulle.... Keskimmäinen poikani kutsui minut kahville tyttöystävänsä( ja samalla myös hänen) uuteen kämppään. Pojan olisi tarkoitus virallisesti muuttaa sitten kun on täyttänyt kahdeksantoista.... Siihen ei mene enää kauaa :) Ei tässä niin outoa ole mennä pojan luokse tuparikaffille, vaan se että kämppä jossa he nyt asuvat on se asunto missä minä poikien kanssa asuin ennen kuin ostimme omakotitalon... Jännä nähdä miltä tuntuu mennä käymään siellä. Luulen että minulla on sellainen tunne että se on vieläkin mun kämppä :D Tai on se outoa mennä pojan luokse kaffille :) tuntuu kuin osat olisi kääntynyt väärinpäin. Minä olen ollut se joka laittaa pötyä pöytään ja käskee lapsukaiset syömään. Ehkä olen hiukan murheellinen, nyt kun alkaa ajatukset pesän tyhjentymisestä käydä toteen. Tuntuu tyhjälle. Sisäinen Marttani on tietysti hieronut käsiään jo yhteen, että voi sitä säästön määrää mikä syntyy kun ruokamenot pienenevät. Toinen ääni päässäni (se superäiti) sanoo ettei ni

 Työpaikkakiusaaminen mitä se on? Käsittääkseni siitä löytyy miljoonia eri muotoja. Mitä se minun kohdalla tarkoittaa.... Olen puhelias ja avoin. Tapanani on jutella työn lomassa niitä näitä, omista asioista, tuntemuksista, kokemuksista, kaikesta mitä minulle milloinkin on tapahtunut. Edellisistä työpaikoista on jäänyt minulle hyviä ystäviä. Syynä siihen on varmaan se että on löytynyt sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet hiukan saman tyyppisiä. Työn lomassa on sitten jaettu kaikenlaisia asioita, kipeitäkin. Joidenkin kanssa on itkettykkin. Nykyisin minulla on sellainen työpaikka, ettei tunnu enää kivalle. Juu, tiedetään, jotkut ovat sitämieltä, ettei töihin mennä tykkäilemään :) Työntekijöitä on paljon, mutta tässä toimistossa meitä on kaksi. Ja tietenkin jossain määrin työnjohto viettää aikaansa toimistolla, mutta heitä ei voi laskea toimistotyöntekijöiksi. Noh, jokatapauksessa.... Olen sitä mieltä että töitä pitäisi tehdä yhdessä, yhden lipun alla ja yhteisen hyvän vuoksi. Ei

Ei päivää ilman pientä ongelmaa.... Suihkustamme tulee jäätävää vettä :) Oli todella piristävä pesuhetki aamulla kun suihkusta tuli noin +4 asteista vettä.... Hiukset olivat niin rasvaiset, että pakko oli pestä. Joten, ei muutakuin hammasta purren jäätävän veden alle peseytymään. Kyllä heräsin! Vietin suihkussa 7 minuuttia :) todella nopeaa..... Tarkemman perehtymisen jälkeen tulin tulokseen, että säädin, joka sekoittaa kattilalta tulevan kuuman veden sekaan kylmää vettä, on jumissa, eikä päästä kuin kylmää vettä lämpöisen veden järjestelmään. Tähän päätelmään pääsin, kun pähkäilin putkien reittejä ja kokeilin putkien lämpötilaa. Seuraavaksi aloin kysellä tutuilta, että tietääkö kukaan mikä tämä säädin on nimeltään.... On hiukan helpompi lähteä hankkimaan uutta osaa, kun tietää minkä osan tarvitsee.... Joten tämän illan ohjelmassa on hiukan tee-se-itse putkarin hommia tiedossa. Jännä nähdä kuinka käy!

Viime viikolla oli kiukutuspäivä. Kaikki ärsytti. Suutuin kun kuvittelin toisten äänten painoista päätellen että mulle sanottiin pahasti... sitten sanoin itse pahasti... Kiihdyin nollasta sataan yhdessä sekunnissa. Mikä ihme mua vaivaa? Oltiin aikaisemmin päivällä kumppanini kanssa käyty kasvatus- ja perheneuvolassa. Kaikki oli hyvin. Kehuin miestäni, kuinka oli ollut loistelias viikko ja olimme saaneet niin paljon hyviä asioita aikaan. Olin saanut lapset avautumaan ja olin saanut mieheni näkemään(myöntämään) muutaman ison ongelman, joka vaikeuttaa perheemme ilmapiiriä radikaalisti. Olin ollut Äiti Teresamainen ymmärtäjä koko edellisen viikon. Loputtoman ymmärtäväinen ja neuvoin, opastin ja olin kiltti. Viikon ilmeisesti jaksoin, kunnes hermo petti. Neuvolakäynnin jälkeen minulla oli tyhjä olo. En osaa eritellä syytä tai sen tarkemmin miettiä mistä se johtui. Jotenkin oli vain tyhjä olo. Ei ollenkaan enää sellainen rakkauden täyteinen Teresa kuten edellisellä viikolla. Erittäin kum

Liittymämaksun kohtuullistamisen puolesta jatkuu.... Vesihuoltolaki on tutkittu ja kyseisen laitoksen vuosikertomukset ja muut tarpeelliset julkilausumat. Vesihuoltolaissa on pykäliä maksujen kohtuullistamiseen ja aiheesta löytyy yllättävän paljon.... Kirjoitimme kyseiseen laitoksen pitkän viestin aiheesta ja lainasimme lakitekstiä ja laitoksen omaa vuosikertomusta. Lähetimme sen asiakkuuspäällikölle ja pyysimme pikaista kannanottoa. Ei kuulunut mitään. Eilen lävähti postilaatikkoon sitten lasku.... 4000€ ja maksuaikaa viikko.... Normaalisti olisin alkanut panikoida, mutta nykyisin osaan olla jo rauhallinen näitten asioiden kanssa ja tiedän ettei riehumisella saa kuin korkeintaan itselleen karmean olon. Soitto kuluttajasuoja-asiamiehelle. Hänenkin mielestä asia oli aika hurjan arveluttava ja maksun korotus 100% todellakin kohtuuton. Hänelle tuli myös mieleen että kuluttaja riita lautakunnassa on muutama vastaavanlainen tapaus käsittelyssä, missä laskutusperusteita on muutettu,

Eilen koin ensimmäisen asteen pesän tyhjenemisestä.... Ja yllättävää kylläkin kyseessä ei ollut vanhin poikani, joka on jo täysi-ikäinen. Kyseessä oli keskimmäinen poikani joka täytti muutama kuukausi sitten 17. Hänen tyttöystävänsä, joka täytti juuri 18 vuotta, hankki oman kämpän. Tietenkin ymmärrän, että mieluummin pari pyörii omissa nurkissaan kun toisten nurkissa :) Tunne oli kumminkin hiukan haikea, vaikka olin tiennyt asiasta jo muutaman kuukauden. Ja teini poikani pakkasi vain vaatteet ja muutaman tärkeimmän tavaran. Mutta nyt se alkaa tapahtua..... Aikoinaan kun minä lähdin kotoa, olin vain 16-vuotias. Ja lähdin tietenkin ovet paukkuen ja karmeissa riidoissa. Äitini sanoi silloin minulle, että turha sitten tulla tänne apua pyyteleen jos nyt lähdet. Ja apua en ole pyytänyt, vieläkään vaikka olen pian 40 vuotias. Sisuunnuin asiasta niin, että tein siitä elämäni asian ettei heiltä tarvitse apua pyytää. Olihan se hurjaa kituuttamista silloin, mutta muistan sen suunnattoman vap

Ompa taas homma... Olen paljon lukenut parisuhdeoppaita ja kaikkea ihmismieleen liittyviä kirjoja. Olen löytänyt monesta itseni ja puolisoni :) Monessa kirjassa toistuu viesti, että valitsemme kumppaniksemme omaa vanhempaamme muistuttavan tyypin. Aika ällöä! Jos rehellisiä ollaan huomasin jossain vaiheessa muistuttavani omaa äitiäni, todella ällöä! Ja varsinkin kun minulla ei ole mitään kovin hyviä muistoja äidistäni lapsuusajalta. Muistan äidistä sen fiiliksen että sille ei mikään riitä, vaikka kuin yrittäisi. Ainaista valittamista ja koskaan ei mitään kehuja. Nykyisin aikuisena ymmärrän mistä tämä johtui. Mummokin oli samanlainen. Hän oli kasvattanut tyttärensä samanlaiseksi ja tytär kasvatti minut sitten ihan samoilla menetelmillä. Onneksi olen tajunnut tämän ja yritän nyt itse katkaista kierteen.... valitettavasti olen omissa lapsissani jo huomannut tämän vaativuuden jäljet. Kas kummaa olen valinnut kumppanikseni myöskin tällaisen käsittämättömän vaativan henkilön, sekin on järet

Olen joskus miljoonia vuosia sitten saanut suurimman osan tuloistani kirppismyynnillä. Se oli rankkaa hommaa ja aikaavievää, kun piti kiertää muita toreja että sai ostettua kamaa omaan pöytään myyntiin, hiukan kalliimmalla tietty.... Juuh, tiedän että sellaisista ihmisistä ei pidetä. Jos joku näkee oman tuotteensa myynnissä jollain muulla niin alkuperäiselle myyjälle tulee tästä paha mieli. Itse en ajattele asiasta näin, enkä missään nimessä alkaisi vaatia tavaraa takaisin itselleni, niinkuin jotkut tekivät :) Keräilijät ja ne jotka aktiivisesti toimivat kirppismyyjinä ovat pieni ja tiivis porukka, niinkuin missä tahansa muussakin pienessä yhteisössä. Joistain näistä tyypeistä sain elinikäsiä ystäviä ja toisista ikuisia vihamiehiä :) Noh, se siitä.... Nyt olen kumminkin toteuttanut sen mitä olen pitkän aikaa miettinyt. Olen varannut kirppispöydän itselleni. Ihan vain kahdeksi viikoksi. Kun tätä ylimääräistä rahantarvetta nyt on ja työtkin loppuvat pian, niin jotainhan on tehtävä. T

Tänään on taas minun suosikki päivä. Kauppa päivä.  Lauantai alkaa aina samalla tavalla. Herään aikaisin, ja toivon ettei kukaan muu olle vielä hereillä. Saan juoda aamukahvin rauhassa, ilman kiirettä. Tutkin paikkakunnan mainoslehtiset ja alan suunnitella ruokalistaa seuraavalle seitsemälle päivälle. Yritän ottaa  kaikki mahdolliset tilanteet huomioon mitkä vaikuttaa seuraavalla viikolla syötäviin ruokiin. Esimerkiksi isännän työt, porukkamäärä ja vaikka juhlapyhät tms. Isännän työt vaikuttaa, koska hänelle hankitaan tiettyjä tuotteita aina eväiksi, joita en välttämättä muuten hankkisi. Olen tyytyväinen että hän ottaa eväät mielellään töihin, kun toinen vaihtoehto on käydä työmaaruokalassa, jossa ei kuulemma kovin hyvää sapuskaa edes ole ja hintakin on aika kova siihen nähden mitä sillä saa... Toisinaan minusta on kiva ilahduttaa häntä hankkimalla jotain spesiaalia evääksi. Nykyisin kun noista vanhemmista teineistä ei aina tiedä, niin on hyvä valmistaa sellaisia ruokia joita voi tehdä

Vieläkin säästöasiat mietityttää. Eilen kirjoittelin jo hiukan minun säästövirityksistä ;) Kun mainitsin siitä että minessa paikassa toitotetaan sitä, että kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä pitäs olla jemmarahana, ni sitten vois olla huoli pois. Tosiaan aikaisemmin kun säästössä oli se joko pakastimen, pesukoneen tai jääkaapin tai kohtuullisen pienen autoremontin verran rahaa ja oli onnellinen kun onnistuin tikistelemään sen verran kasaan. Eli siis noin 700€. Nykyisin sellainen summahan ei riitä alkuunkaan mihinkään. Asun nykyisin omakotitalossa, joten vastuun kallis taakka painaa huomattavasti enemmän kuin vuokralais aikoina. On se asuntovelka, jota pitää lyhentää ja sitten ne laitteen ja remontit on jo niin paljon kalliinpia kuin yksittäinen kodinkone. Loistava esimerkki budjetin laadinnan tärkeydestä ja siitä kuinka asiat voivat silti mennä pieleen: Päätimme teettää pesuhuone remontin ja samalla meille tehtiin jätevesiliittymä (kakkavesi oli aikaisemmin mennyt säiliöön)