kiukutus päivä
Viime viikolla oli kiukutuspäivä. Kaikki ärsytti. Suutuin kun kuvittelin toisten äänten painoista päätellen että mulle sanottiin pahasti... sitten sanoin itse pahasti... Kiihdyin nollasta sataan yhdessä sekunnissa.
Mikä ihme mua vaivaa?
Oltiin aikaisemmin päivällä kumppanini kanssa käyty kasvatus- ja perheneuvolassa. Kaikki oli hyvin. Kehuin miestäni, kuinka oli ollut loistelias viikko ja olimme saaneet niin paljon hyviä asioita aikaan. Olin saanut lapset avautumaan ja olin saanut mieheni näkemään(myöntämään) muutaman ison ongelman, joka vaikeuttaa perheemme ilmapiiriä radikaalisti. Olin ollut Äiti Teresamainen ymmärtäjä koko edellisen viikon. Loputtoman ymmärtäväinen ja neuvoin, opastin ja olin kiltti. Viikon ilmeisesti jaksoin, kunnes hermo petti. Neuvolakäynnin jälkeen minulla oli tyhjä olo. En osaa eritellä syytä tai sen tarkemmin miettiä mistä se johtui. Jotenkin oli vain tyhjä olo. Ei ollenkaan enää sellainen rakkauden täyteinen Teresa kuten edellisellä viikolla. Erittäin kummallista.
Minun täytyy varmaan kiinnittää tällaisiin olotiloihin huomiota, ettei ainakaan tule möykättyä läheisille ilman syytä :)
Onneksi tällä viikolla melkein kaikki lapset ovat lietsussa ja samoin mieheni on töissä pitkää päivää, joten luultavasti saan levätä ja kerätä voimia. Odotan innolla rauhallisia aamuja ja hiljaisia iltapäiviä. Kun saa juoda kahvin rauhassa ja lähteä töihin kaikessa rauhassa ja tietää myös että kun tulen töistä, kotona odottaa vain koira. Joka on aina iloinen kun saavun kotiin. Kukaan ei kaada loputonta saavillista ongelmia ja pulmia niskaani kun väsyneenä palaan töistä.
Kirppispöytää varten pitäisi alkaa kaivella myytäviä kamoja esiin. Samoten työtodistukseni ovat mystisesti kadonneet jonnekin. Ensi viikon maanantaina olisi äärimmäisen tärkeä haastattelu ja minun olisi vain pakko saada se työ. Toivoisin niin kovasti että pääsisin taas hetkeksi eroon tästä epävarmuudesta rahapuolen asioissa. Suunnitella tulevaisuutta hiuikan pitemmälle.
Viikonloppuna mietin, että osaanko enään ollenkaan tehdä pieniä määriä ruokaa :) Olen niin tottunut tekemään ruokaa seitsemälle. Tällä viikolla kun meitä on vain kolme.
Ruokabudjettikin pitäisi suunnitella uudelleen, koska näyttää vahvasti siltä että kaksi vanhinta poikaani eivät taida enää asua kotona.....
Mikä ihme mua vaivaa?
Oltiin aikaisemmin päivällä kumppanini kanssa käyty kasvatus- ja perheneuvolassa. Kaikki oli hyvin. Kehuin miestäni, kuinka oli ollut loistelias viikko ja olimme saaneet niin paljon hyviä asioita aikaan. Olin saanut lapset avautumaan ja olin saanut mieheni näkemään(myöntämään) muutaman ison ongelman, joka vaikeuttaa perheemme ilmapiiriä radikaalisti. Olin ollut Äiti Teresamainen ymmärtäjä koko edellisen viikon. Loputtoman ymmärtäväinen ja neuvoin, opastin ja olin kiltti. Viikon ilmeisesti jaksoin, kunnes hermo petti. Neuvolakäynnin jälkeen minulla oli tyhjä olo. En osaa eritellä syytä tai sen tarkemmin miettiä mistä se johtui. Jotenkin oli vain tyhjä olo. Ei ollenkaan enää sellainen rakkauden täyteinen Teresa kuten edellisellä viikolla. Erittäin kummallista.
Minun täytyy varmaan kiinnittää tällaisiin olotiloihin huomiota, ettei ainakaan tule möykättyä läheisille ilman syytä :)
Onneksi tällä viikolla melkein kaikki lapset ovat lietsussa ja samoin mieheni on töissä pitkää päivää, joten luultavasti saan levätä ja kerätä voimia. Odotan innolla rauhallisia aamuja ja hiljaisia iltapäiviä. Kun saa juoda kahvin rauhassa ja lähteä töihin kaikessa rauhassa ja tietää myös että kun tulen töistä, kotona odottaa vain koira. Joka on aina iloinen kun saavun kotiin. Kukaan ei kaada loputonta saavillista ongelmia ja pulmia niskaani kun väsyneenä palaan töistä.
Kirppispöytää varten pitäisi alkaa kaivella myytäviä kamoja esiin. Samoten työtodistukseni ovat mystisesti kadonneet jonnekin. Ensi viikon maanantaina olisi äärimmäisen tärkeä haastattelu ja minun olisi vain pakko saada se työ. Toivoisin niin kovasti että pääsisin taas hetkeksi eroon tästä epävarmuudesta rahapuolen asioissa. Suunnitella tulevaisuutta hiuikan pitemmälle.
Viikonloppuna mietin, että osaanko enään ollenkaan tehdä pieniä määriä ruokaa :) Olen niin tottunut tekemään ruokaa seitsemälle. Tällä viikolla kun meitä on vain kolme.
Ruokabudjettikin pitäisi suunnitella uudelleen, koska näyttää vahvasti siltä että kaksi vanhinta poikaani eivät taida enää asua kotona.....
Kommentit
Lähetä kommentti