Keittokeskiviikko
Tänään on se lasten vihaama keittokeskiviikko :) Noh, luultavasti tänään kelpaa kun meinasin tehdä nakkisoppaa.... Kumppanini nuorimman lapsen kanssa on menossa ruokakoulu. Hänellä on hirveitä angsteja "outoja" ruokia kohtaan. Tai siis kaikkea sellaista mikä ei näytä jauheliha kastikkeelle, hampurilaisille, lasagnelle ja muulle sellaiselle. siis tiedän kyllä että kyseessä ei ole mitään muuta kuin opittu toiminta malli. Kotoa sellaiset opitaan. Jos vanhempina on sellaiset jotka ovat saaneet vanhakantaisen kasvatuksen (siis ruoan suhteen) Eli ruokaa on vain liha, peruna ja kastike... Voi olla varma että heidän lapset oppivat syömään vain lihaa perunaa ja kastiketta. Kun ei käydä ulkomailla tai muusta syystä päästä kokeilemaan muunlaista ruokakulttuuria, niin tietäähän sen että tuttu ja turvallinen on hyvää :)
Itse kun olen asunut aikoinani ulkomailla ja matkustellut pienenä vanhempieni kanssa ympäri eurooppaa, olen saanut maistella jos jonkin näköistä ja makuista pöperöä. Itse pidän sitä nykyisin siunauksena, että nuorena sain matkustella niin paljon. Nyt vanhempana kun matkat pitää itse maksaa, niin on ollut aika hiljaista matkustusrintamalla. Hah, paitsi tietty perinteinen Tallinnan reissu pari kertaa vuodessa ;)
Olen tehnyt omille lapsilleni vaikka minkälaista ruoka settiä, joskus hyvällä menestyksellä ja joskus huonommalla. Sitä on sitten porukalla naureskeltu ja ihmetelty jos on mennyt tosi lahjakkaasti metsään :D Tykkään katsoa ruokaohjelmia telkkarista ja nappailla lehdistä ohjeita ja ideoita. Sillä sitten mennään. Kun pojat oli pienempiä, ruoille keksittiin mitä hienompia nimiä ihan itse ja ruoka maistui paljon paremmalta. Esimerkiksi pinaattisoppa, oli dinosauruksenmunasoppa. Kyllä kelpas, soppa on edelleenkin poikien suosikkilistalla. Kun dinosauruksen munien alkuperää kyseltiin, keksin hienoja tarinoita siitä kuinka olin metsässä hiipinyt pesään ja napannut muutaman muna mukaan. Voi sitä ihmetyksen määrää.....
Mutta joka kerta kun teen jotain normaalista suomalaisesta perusruoasta poikkeavaa, kattilaa katsotaan silmät suurina: "mitä toi on???" ja tökitään kauhalla tai haarukalla ja naama vääntyy samalla ennätysmäiseen kurttuun.... Yök, mä en ainakaan syö TOTA! Mutta pikkuhiljaa.... Kyllä ne siitä oppii ja voivat pikkuhiljaa alkaa laajentaa omaa ruokaympyrää ;)
Itse kun olen asunut aikoinani ulkomailla ja matkustellut pienenä vanhempieni kanssa ympäri eurooppaa, olen saanut maistella jos jonkin näköistä ja makuista pöperöä. Itse pidän sitä nykyisin siunauksena, että nuorena sain matkustella niin paljon. Nyt vanhempana kun matkat pitää itse maksaa, niin on ollut aika hiljaista matkustusrintamalla. Hah, paitsi tietty perinteinen Tallinnan reissu pari kertaa vuodessa ;)
Olen tehnyt omille lapsilleni vaikka minkälaista ruoka settiä, joskus hyvällä menestyksellä ja joskus huonommalla. Sitä on sitten porukalla naureskeltu ja ihmetelty jos on mennyt tosi lahjakkaasti metsään :D Tykkään katsoa ruokaohjelmia telkkarista ja nappailla lehdistä ohjeita ja ideoita. Sillä sitten mennään. Kun pojat oli pienempiä, ruoille keksittiin mitä hienompia nimiä ihan itse ja ruoka maistui paljon paremmalta. Esimerkiksi pinaattisoppa, oli dinosauruksenmunasoppa. Kyllä kelpas, soppa on edelleenkin poikien suosikkilistalla. Kun dinosauruksen munien alkuperää kyseltiin, keksin hienoja tarinoita siitä kuinka olin metsässä hiipinyt pesään ja napannut muutaman muna mukaan. Voi sitä ihmetyksen määrää.....
Mutta joka kerta kun teen jotain normaalista suomalaisesta perusruoasta poikkeavaa, kattilaa katsotaan silmät suurina: "mitä toi on???" ja tökitään kauhalla tai haarukalla ja naama vääntyy samalla ennätysmäiseen kurttuun.... Yök, mä en ainakaan syö TOTA! Mutta pikkuhiljaa.... Kyllä ne siitä oppii ja voivat pikkuhiljaa alkaa laajentaa omaa ruokaympyrää ;)
Kommentit
Lähetä kommentti