pesä tyhjenee
Eilen koin ensimmäisen asteen pesän tyhjenemisestä....
Ja yllättävää kylläkin kyseessä ei ollut vanhin poikani, joka on jo täysi-ikäinen. Kyseessä oli keskimmäinen poikani joka täytti muutama kuukausi sitten 17.
Hänen tyttöystävänsä, joka täytti juuri 18 vuotta, hankki oman kämpän. Tietenkin ymmärrän, että mieluummin pari pyörii omissa nurkissaan kun toisten nurkissa :) Tunne oli kumminkin hiukan haikea, vaikka olin tiennyt asiasta jo muutaman kuukauden. Ja teini poikani pakkasi vain vaatteet ja muutaman tärkeimmän tavaran. Mutta nyt se alkaa tapahtua.....
Aikoinaan kun minä lähdin kotoa, olin vain 16-vuotias. Ja lähdin tietenkin ovet paukkuen ja karmeissa riidoissa. Äitini sanoi silloin minulle, että turha sitten tulla tänne apua pyyteleen jos nyt lähdet. Ja apua en ole pyytänyt, vieläkään vaikka olen pian 40 vuotias. Sisuunnuin asiasta niin, että tein siitä elämäni asian ettei heiltä tarvitse apua pyytää. Olihan se hurjaa kituuttamista silloin, mutta muistan sen suunnattoman vapauden ja kaikki miljoonat mahdollisuuden jotka minua odottivat. Voi sitä aikaa..... Monta kertaa olen miettinyt että mitä elämäni olisi nyt, jos en olisi silloin raivoissani kotoa lähtenyt? Luultavasti se olisi jotain aivan muuta. Päivääkään en kyllä kadu, kaikki on ollut opiksi. opin selviämään vähällä. Tuntuu, että nykyisin monilla nuorilla ei ole sitä taitoa.
On minulla omat epäilykseni pojastanikin. Siis siitä ettei hän välttämättä selviä. Sanoin kumminkin hänelle, että aina voi tulla kotiin, jos tilanne on paha. Annan hänen kokeilla siipiään...... Tämä hetki tulee eteen jokaiselle äidille jossain vaiheessa.
Kommentit
Lähetä kommentti