laiska ja heikko minä..

Laiskottaa...
Minua tympii minä itse. Olen laiska, näin ajattelen itsestäni. Kun lukee ja näkee ihmisten onnistumiskeromuksia siitä kuinka joku on laihtunut 30kg, tai joku on tehnyt täydellisen muodon muutoksen, saanut kotinsa puhtaaksi kaikesta ylimääräisestä ryönästä, tai säästänyt miljoonan tai jotain muuta mahtavaa.

Miksi mikään ei voi tulla helposti?? Miksi kaiken eteen pitää nähdä hirveästi vaivaa??

Minä en haluaisi nähdä vaivaa. Edes joskus, jos jonkun asian saisi onnistumaan helposti. Tiedän että on tyhmää toivoa sellaista, koska tiedän että se ei mene niin. Vaikka kuinka haluaisin unelmavartalon, rahaa ja siistin kodin, sen eteen joutuu näkemään vaivaa. Tajusin eilen että olen unohtanut laatikollisen joulukoristeita olohuoneen nurkkaan. Loppiaisena keräsin kaikki koristeet, mutta jouluverhoja pidin vielä hetken pidempään ja laatikko jäi odottamaan verhojen vaihtoa. Siinä se laatikko nyt on edelleen.... Eikä se siitä häviä ajatuksen voimalla :)

Sauna ja pesuhuoneremontti on ollut jo kolme viikkoa paussilla rahojen loppumisen takia.... Tai siis lähinnä sen takia että minun laatima budjetti petti. Ja vesilaitos kaksinkertaisti liittymämaksun. Kiukaaseen ja lasioviin ja paneleihin varatut rahat laitettiin jäihin. Nyt kuluttajasuojaan tehdyn yhteydenoton jälkeen päätettiin että eihän siinä, hankitaan ne loput tarvikkeet, koska lasku on hold tilassa meneillään olevan selvityksen takia. Laitoksen päälliköltä sain lupauksen siitä että saamme niin paljon maksuaikaa kun tarvimme.... Toki en usko että tässäkohtaa tarkoitetaan vuosia :)
Joten, nyt kiuas ja muut kilkkeet on tilattu ja remppa jatkuu ensi viikolla. Kyllä sinne uuteen saunaan pääsee joku kaunis päivä. Sekin saadaan isolla vaivalla.

Olen laihduttanut vuoden vaihteen jälkeen.... pitäisi saada sellanen 10kg ylimääräistä pois. Viime vuoden vaihteessa tein sama, eli pudotin painoa 10kg ja loppuvuoden tavoite oli pitää se myös pois. Onnistuin siinä. Siksi päätin tehdä sen vielä uudelleen, koska ylimääräistä on vieläkin. Eikä se ylimääräisyys lopu tähänkään kymppiin. Yksi kymppi jää vielä jäljellekin. Viime vuonna opettelin syömään. Kuulostaa varmasti typerälle, olenhan pian neljäkymppinen. Miksi tämän ikäisen muka pitäisi opetella syömään? No todellakin piti. Minulla on "sairas suhde" ruokaan. Syöminen liittyy kaikkiin tunnetiloihin. Syön jos on hyvä fiilis, syön jos on huono fiilis ja kaikkeen siltä väliltä. Ruoan hotkin vauhdikkaasti ja ilmeisesti yritän saada nopeasti jotain täyttymystä. En osaa nautiskella mauista, vaikka rakastan erilaisten makujen sinfoniaa :) olen riippuvainen leivästä. En tykkää suklaasta, mutta rakastan sipsejä.
Tämän takia minun oli opeteltava syömään. Opeteltava pureskelemaan ruokaa rauhallisesti ja tunnistamaan se että minulla ei ole oikeasti nälkä, minulla on vain fiilis.
En ole vieläkään päässyt kokonaan eroon leipäriippuvuudesta, se on ohjelmassa tänä vuonna.

Ehkä tämän avautumisen myötä jaksan tänään harrastaa jotain urheilullista. Jos vaikka menisi uimahalliin. Pääsisin sinne saunaankin, kun kotona olen viimeksi saunonut uuden vuoden aattona.

Kuvahaun tulos haulle voileipä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keittokeskiviikko

Säästöt ja ruokakaappien tyhjennys viikko