työpaikkakiusaaminen
Työpaikkakiusaaminen mitä se on?
Käsittääkseni siitä löytyy miljoonia eri muotoja. Mitä se minun kohdalla tarkoittaa....
Olen puhelias ja avoin. Tapanani on jutella työn lomassa niitä näitä, omista asioista, tuntemuksista, kokemuksista, kaikesta mitä minulle milloinkin on tapahtunut. Edellisistä työpaikoista on jäänyt minulle hyviä ystäviä. Syynä siihen on varmaan se että on löytynyt sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet hiukan saman tyyppisiä. Työn lomassa on sitten jaettu kaikenlaisia asioita, kipeitäkin. Joidenkin kanssa on itkettykkin.
Nykyisin minulla on sellainen työpaikka, ettei tunnu enää kivalle. Juu, tiedetään, jotkut ovat sitämieltä, ettei töihin mennä tykkäilemään :) Työntekijöitä on paljon, mutta tässä toimistossa meitä on kaksi. Ja tietenkin jossain määrin työnjohto viettää aikaansa toimistolla, mutta heitä ei voi laskea toimistotyöntekijöiksi. Noh, jokatapauksessa.... Olen sitä mieltä että töitä pitäisi tehdä yhdessä, yhden lipun alla ja yhteisen hyvän vuoksi. Ei periaatteessa ole mun töitä ja sun töitä vaan kaikki on yrityksen töitä. Toki, toiset ihmiset nauttivat tietynlaisista töistä enemmän kun joistain toisenlaisista töistä. Ja jokaisella on omat erikoisosaamisensa ja niitä kannattaakin hyödyntää, jos vain mahdollista. Siis täydellisessä maailmassa näin, siis minun mielestäni.
Minulta on pikkuhiljaa viety työtehtäviä pois, minulle ei puhuta enää.... minulle lähetetään 2 metrin päästä sähköpostia. Tuntuu kuin olisin pikkulapsen kanssa tekemisissä, vaikka olemme melkein saman ikäisiä.
Minä tiedän ettei kukaan ole työntekijänä korvaamaton, kaikki on korvattavissa, ihan varmasti! Minulla on tunne, että tämä armas työtoverini yrittää tehdä itsestään korvaamatonta. Uusia juttuja kun tulee, niin hän omii ne täysin itselleen, eikä puhettakaan, että opettaisi minulle mitään juttuja.... Minulta on poistettu oikeuksia ohjelmistovaihdosten yhteydessä. Joka kerta koulutuksessa sama juttu, että kouluttajalle pitää ilmoittaa että voisiko joku laittaa minulle ne oikeudet, mitä minulle kuuluu työni hoitamiseksi. Ei tietenkään näillä sanoilla, mutta mielessäni olen ajatellut. Pari viikkoa sitten kävi taas sama. Nyt oikeasti jo nauroin asialle, että voisiko joku laittaa minulle taas niitä oikeuksia lisää....
Mitä sitten tapahtuu kun hän sairastuu? Pysähtyykö firma kokonaan sen takia kun kukaan muu ei osaa tehdä kaikkia hommia tai saati sitten kellään ei ole oikeuksia tehdä, vaikka osaisikin?
Puhumattomuus ei minua suuresti haittaa. Aamulla ja iltapäivällä on kumminkin niin paljon muuta porukkaa paikalla, että on kivaa vaihdella kuulumisia ja ns "jauhaa pas***" porukalla :) Ja sama iltapäivällä ennen kotiin lähtöä. Toki päivät on välillä todella pitkiä hiljaisuuden takia. Onneksi olen keksinyt ottaa kuulokkeet mukaan töihin. Kuuntelen niillä sitten radiota tai musaa samalla kun paperihommia teen. En sitten häiritse muita pakottamalla heitä kuuntelemaan minun mielimusaa, joka ei tietenkään ole valtaosan mieleen....
Olen miettinyt että kaikella on tarkoituksensa. Alkuun kun aloitin työni kyseisessä firmassa olin onnenikukkuloilla. Ihana työ, mahtavat tyyppit työmaalla, tutut tyypit johdossa ja tiesin heidän olevan reiluja tyyppejä. Palkkakin oli ihan super! Miten minua olisikaan harmittanut kun olisin joutunut semmoisesta hommasta lähtemään.... Ei harmita enää.... Olisi ollut todella vaikeaa ja haikeaa jättää tätä muuta porukkaa. Nyt olen tyytyväinen että tämä piina päättyy. Ja vain yhden henkilön tähden. Ehkä tämä on parempi näin. En tiedä vielä mitä seuraavan nurkan takana odottaa :)
Minut on keitetty työelämässä jo niin monissa liemissä, etten pienistä hätkähdä. Olen aikoinani saanut niin julmasti kuraa niskaan ja siitäkin olen selvinnyt. selviän kyllä tästäkin.
Yksi henkilö voi saastuttaa koko työpaikan....
Käsittääkseni siitä löytyy miljoonia eri muotoja. Mitä se minun kohdalla tarkoittaa....
Olen puhelias ja avoin. Tapanani on jutella työn lomassa niitä näitä, omista asioista, tuntemuksista, kokemuksista, kaikesta mitä minulle milloinkin on tapahtunut. Edellisistä työpaikoista on jäänyt minulle hyviä ystäviä. Syynä siihen on varmaan se että on löytynyt sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet hiukan saman tyyppisiä. Työn lomassa on sitten jaettu kaikenlaisia asioita, kipeitäkin. Joidenkin kanssa on itkettykkin.
Nykyisin minulla on sellainen työpaikka, ettei tunnu enää kivalle. Juu, tiedetään, jotkut ovat sitämieltä, ettei töihin mennä tykkäilemään :) Työntekijöitä on paljon, mutta tässä toimistossa meitä on kaksi. Ja tietenkin jossain määrin työnjohto viettää aikaansa toimistolla, mutta heitä ei voi laskea toimistotyöntekijöiksi. Noh, jokatapauksessa.... Olen sitä mieltä että töitä pitäisi tehdä yhdessä, yhden lipun alla ja yhteisen hyvän vuoksi. Ei periaatteessa ole mun töitä ja sun töitä vaan kaikki on yrityksen töitä. Toki, toiset ihmiset nauttivat tietynlaisista töistä enemmän kun joistain toisenlaisista töistä. Ja jokaisella on omat erikoisosaamisensa ja niitä kannattaakin hyödyntää, jos vain mahdollista. Siis täydellisessä maailmassa näin, siis minun mielestäni.
Minulta on pikkuhiljaa viety työtehtäviä pois, minulle ei puhuta enää.... minulle lähetetään 2 metrin päästä sähköpostia. Tuntuu kuin olisin pikkulapsen kanssa tekemisissä, vaikka olemme melkein saman ikäisiä.
Minä tiedän ettei kukaan ole työntekijänä korvaamaton, kaikki on korvattavissa, ihan varmasti! Minulla on tunne, että tämä armas työtoverini yrittää tehdä itsestään korvaamatonta. Uusia juttuja kun tulee, niin hän omii ne täysin itselleen, eikä puhettakaan, että opettaisi minulle mitään juttuja.... Minulta on poistettu oikeuksia ohjelmistovaihdosten yhteydessä. Joka kerta koulutuksessa sama juttu, että kouluttajalle pitää ilmoittaa että voisiko joku laittaa minulle ne oikeudet, mitä minulle kuuluu työni hoitamiseksi. Ei tietenkään näillä sanoilla, mutta mielessäni olen ajatellut. Pari viikkoa sitten kävi taas sama. Nyt oikeasti jo nauroin asialle, että voisiko joku laittaa minulle taas niitä oikeuksia lisää....
Mitä sitten tapahtuu kun hän sairastuu? Pysähtyykö firma kokonaan sen takia kun kukaan muu ei osaa tehdä kaikkia hommia tai saati sitten kellään ei ole oikeuksia tehdä, vaikka osaisikin?
Puhumattomuus ei minua suuresti haittaa. Aamulla ja iltapäivällä on kumminkin niin paljon muuta porukkaa paikalla, että on kivaa vaihdella kuulumisia ja ns "jauhaa pas***" porukalla :) Ja sama iltapäivällä ennen kotiin lähtöä. Toki päivät on välillä todella pitkiä hiljaisuuden takia. Onneksi olen keksinyt ottaa kuulokkeet mukaan töihin. Kuuntelen niillä sitten radiota tai musaa samalla kun paperihommia teen. En sitten häiritse muita pakottamalla heitä kuuntelemaan minun mielimusaa, joka ei tietenkään ole valtaosan mieleen....
Olen miettinyt että kaikella on tarkoituksensa. Alkuun kun aloitin työni kyseisessä firmassa olin onnenikukkuloilla. Ihana työ, mahtavat tyyppit työmaalla, tutut tyypit johdossa ja tiesin heidän olevan reiluja tyyppejä. Palkkakin oli ihan super! Miten minua olisikaan harmittanut kun olisin joutunut semmoisesta hommasta lähtemään.... Ei harmita enää.... Olisi ollut todella vaikeaa ja haikeaa jättää tätä muuta porukkaa. Nyt olen tyytyväinen että tämä piina päättyy. Ja vain yhden henkilön tähden. Ehkä tämä on parempi näin. En tiedä vielä mitä seuraavan nurkan takana odottaa :)
Minut on keitetty työelämässä jo niin monissa liemissä, etten pienistä hätkähdä. Olen aikoinani saanut niin julmasti kuraa niskaan ja siitäkin olen selvinnyt. selviän kyllä tästäkin.
Yksi henkilö voi saastuttaa koko työpaikan....
Hei,
VastaaPoistaolen itsekin juuri kirjoittanut samaisesta aiheesta uuteen blogiini. Käy kurkkaamassa, jos kiinnostaa. Minun kohdallani kiusaaja on esimies.
Jaksamista sinulle!!!
Hanna
http://www.masentunutsuomi.fi/