Elämän ja kauhun tasapainoa

 Työpaikkakiusaaminen mitä se on? Käsittääkseni siitä löytyy miljoonia eri muotoja. Mitä se minun kohdalla tarkoittaa.... Olen puhelias ja avoin. Tapanani on jutella työn lomassa niitä näitä, omista asioista, tuntemuksista, kokemuksista, kaikesta mitä minulle milloinkin on tapahtunut. Edellisistä työpaikoista on jäänyt minulle hyviä ystäviä. Syynä siihen on varmaan se että on löytynyt sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet hiukan saman tyyppisiä. Työn lomassa on sitten jaettu kaikenlaisia asioita, kipeitäkin. Joidenkin kanssa on itkettykkin. Nykyisin minulla on sellainen työpaikka, ettei tunnu enää kivalle. Juu, tiedetään, jotkut ovat sitämieltä, ettei töihin mennä tykkäilemään :) Työntekijöitä on paljon, mutta tässä toimistossa meitä on kaksi. Ja tietenkin jossain määrin työnjohto viettää aikaansa toimistolla, mutta heitä ei voi laskea toimistotyöntekijöiksi. Noh, jokatapauksessa.... Olen sitä mieltä että töitä pitäisi tehdä yhdessä, yhden lipun alla ja yhteisen hyvän vuoksi. Ei

Ei päivää ilman pientä ongelmaa.... Suihkustamme tulee jäätävää vettä :) Oli todella piristävä pesuhetki aamulla kun suihkusta tuli noin +4 asteista vettä.... Hiukset olivat niin rasvaiset, että pakko oli pestä. Joten, ei muutakuin hammasta purren jäätävän veden alle peseytymään. Kyllä heräsin! Vietin suihkussa 7 minuuttia :) todella nopeaa..... Tarkemman perehtymisen jälkeen tulin tulokseen, että säädin, joka sekoittaa kattilalta tulevan kuuman veden sekaan kylmää vettä, on jumissa, eikä päästä kuin kylmää vettä lämpöisen veden järjestelmään. Tähän päätelmään pääsin, kun pähkäilin putkien reittejä ja kokeilin putkien lämpötilaa. Seuraavaksi aloin kysellä tutuilta, että tietääkö kukaan mikä tämä säädin on nimeltään.... On hiukan helpompi lähteä hankkimaan uutta osaa, kun tietää minkä osan tarvitsee.... Joten tämän illan ohjelmassa on hiukan tee-se-itse putkarin hommia tiedossa. Jännä nähdä kuinka käy!

Viime viikolla oli kiukutuspäivä. Kaikki ärsytti. Suutuin kun kuvittelin toisten äänten painoista päätellen että mulle sanottiin pahasti... sitten sanoin itse pahasti... Kiihdyin nollasta sataan yhdessä sekunnissa. Mikä ihme mua vaivaa? Oltiin aikaisemmin päivällä kumppanini kanssa käyty kasvatus- ja perheneuvolassa. Kaikki oli hyvin. Kehuin miestäni, kuinka oli ollut loistelias viikko ja olimme saaneet niin paljon hyviä asioita aikaan. Olin saanut lapset avautumaan ja olin saanut mieheni näkemään(myöntämään) muutaman ison ongelman, joka vaikeuttaa perheemme ilmapiiriä radikaalisti. Olin ollut Äiti Teresamainen ymmärtäjä koko edellisen viikon. Loputtoman ymmärtäväinen ja neuvoin, opastin ja olin kiltti. Viikon ilmeisesti jaksoin, kunnes hermo petti. Neuvolakäynnin jälkeen minulla oli tyhjä olo. En osaa eritellä syytä tai sen tarkemmin miettiä mistä se johtui. Jotenkin oli vain tyhjä olo. Ei ollenkaan enää sellainen rakkauden täyteinen Teresa kuten edellisellä viikolla. Erittäin kum

Liittymämaksun kohtuullistamisen puolesta jatkuu.... Vesihuoltolaki on tutkittu ja kyseisen laitoksen vuosikertomukset ja muut tarpeelliset julkilausumat. Vesihuoltolaissa on pykäliä maksujen kohtuullistamiseen ja aiheesta löytyy yllättävän paljon.... Kirjoitimme kyseiseen laitoksen pitkän viestin aiheesta ja lainasimme lakitekstiä ja laitoksen omaa vuosikertomusta. Lähetimme sen asiakkuuspäällikölle ja pyysimme pikaista kannanottoa. Ei kuulunut mitään. Eilen lävähti postilaatikkoon sitten lasku.... 4000€ ja maksuaikaa viikko.... Normaalisti olisin alkanut panikoida, mutta nykyisin osaan olla jo rauhallinen näitten asioiden kanssa ja tiedän ettei riehumisella saa kuin korkeintaan itselleen karmean olon. Soitto kuluttajasuoja-asiamiehelle. Hänenkin mielestä asia oli aika hurjan arveluttava ja maksun korotus 100% todellakin kohtuuton. Hänelle tuli myös mieleen että kuluttaja riita lautakunnassa on muutama vastaavanlainen tapaus käsittelyssä, missä laskutusperusteita on muutettu,

Eilen koin ensimmäisen asteen pesän tyhjenemisestä.... Ja yllättävää kylläkin kyseessä ei ollut vanhin poikani, joka on jo täysi-ikäinen. Kyseessä oli keskimmäinen poikani joka täytti muutama kuukausi sitten 17. Hänen tyttöystävänsä, joka täytti juuri 18 vuotta, hankki oman kämpän. Tietenkin ymmärrän, että mieluummin pari pyörii omissa nurkissaan kun toisten nurkissa :) Tunne oli kumminkin hiukan haikea, vaikka olin tiennyt asiasta jo muutaman kuukauden. Ja teini poikani pakkasi vain vaatteet ja muutaman tärkeimmän tavaran. Mutta nyt se alkaa tapahtua..... Aikoinaan kun minä lähdin kotoa, olin vain 16-vuotias. Ja lähdin tietenkin ovet paukkuen ja karmeissa riidoissa. Äitini sanoi silloin minulle, että turha sitten tulla tänne apua pyyteleen jos nyt lähdet. Ja apua en ole pyytänyt, vieläkään vaikka olen pian 40 vuotias. Sisuunnuin asiasta niin, että tein siitä elämäni asian ettei heiltä tarvitse apua pyytää. Olihan se hurjaa kituuttamista silloin, mutta muistan sen suunnattoman vap

Ompa taas homma... Olen paljon lukenut parisuhdeoppaita ja kaikkea ihmismieleen liittyviä kirjoja. Olen löytänyt monesta itseni ja puolisoni :) Monessa kirjassa toistuu viesti, että valitsemme kumppaniksemme omaa vanhempaamme muistuttavan tyypin. Aika ällöä! Jos rehellisiä ollaan huomasin jossain vaiheessa muistuttavani omaa äitiäni, todella ällöä! Ja varsinkin kun minulla ei ole mitään kovin hyviä muistoja äidistäni lapsuusajalta. Muistan äidistä sen fiiliksen että sille ei mikään riitä, vaikka kuin yrittäisi. Ainaista valittamista ja koskaan ei mitään kehuja. Nykyisin aikuisena ymmärrän mistä tämä johtui. Mummokin oli samanlainen. Hän oli kasvattanut tyttärensä samanlaiseksi ja tytär kasvatti minut sitten ihan samoilla menetelmillä. Onneksi olen tajunnut tämän ja yritän nyt itse katkaista kierteen.... valitettavasti olen omissa lapsissani jo huomannut tämän vaativuuden jäljet. Kas kummaa olen valinnut kumppanikseni myöskin tällaisen käsittämättömän vaativan henkilön, sekin on järet

Olen joskus miljoonia vuosia sitten saanut suurimman osan tuloistani kirppismyynnillä. Se oli rankkaa hommaa ja aikaavievää, kun piti kiertää muita toreja että sai ostettua kamaa omaan pöytään myyntiin, hiukan kalliimmalla tietty.... Juuh, tiedän että sellaisista ihmisistä ei pidetä. Jos joku näkee oman tuotteensa myynnissä jollain muulla niin alkuperäiselle myyjälle tulee tästä paha mieli. Itse en ajattele asiasta näin, enkä missään nimessä alkaisi vaatia tavaraa takaisin itselleni, niinkuin jotkut tekivät :) Keräilijät ja ne jotka aktiivisesti toimivat kirppismyyjinä ovat pieni ja tiivis porukka, niinkuin missä tahansa muussakin pienessä yhteisössä. Joistain näistä tyypeistä sain elinikäsiä ystäviä ja toisista ikuisia vihamiehiä :) Noh, se siitä.... Nyt olen kumminkin toteuttanut sen mitä olen pitkän aikaa miettinyt. Olen varannut kirppispöydän itselleni. Ihan vain kahdeksi viikoksi. Kun tätä ylimääräistä rahantarvetta nyt on ja työtkin loppuvat pian, niin jotainhan on tehtävä. T

Tänään on taas minun suosikki päivä. Kauppa päivä.  Lauantai alkaa aina samalla tavalla. Herään aikaisin, ja toivon ettei kukaan muu olle vielä hereillä. Saan juoda aamukahvin rauhassa, ilman kiirettä. Tutkin paikkakunnan mainoslehtiset ja alan suunnitella ruokalistaa seuraavalle seitsemälle päivälle. Yritän ottaa  kaikki mahdolliset tilanteet huomioon mitkä vaikuttaa seuraavalla viikolla syötäviin ruokiin. Esimerkiksi isännän työt, porukkamäärä ja vaikka juhlapyhät tms. Isännän työt vaikuttaa, koska hänelle hankitaan tiettyjä tuotteita aina eväiksi, joita en välttämättä muuten hankkisi. Olen tyytyväinen että hän ottaa eväät mielellään töihin, kun toinen vaihtoehto on käydä työmaaruokalassa, jossa ei kuulemma kovin hyvää sapuskaa edes ole ja hintakin on aika kova siihen nähden mitä sillä saa... Toisinaan minusta on kiva ilahduttaa häntä hankkimalla jotain spesiaalia evääksi. Nykyisin kun noista vanhemmista teineistä ei aina tiedä, niin on hyvä valmistaa sellaisia ruokia joita voi tehdä

Vieläkin säästöasiat mietityttää. Eilen kirjoittelin jo hiukan minun säästövirityksistä ;) Kun mainitsin siitä että minessa paikassa toitotetaan sitä, että kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä pitäs olla jemmarahana, ni sitten vois olla huoli pois. Tosiaan aikaisemmin kun säästössä oli se joko pakastimen, pesukoneen tai jääkaapin tai kohtuullisen pienen autoremontin verran rahaa ja oli onnellinen kun onnistuin tikistelemään sen verran kasaan. Eli siis noin 700€. Nykyisin sellainen summahan ei riitä alkuunkaan mihinkään. Asun nykyisin omakotitalossa, joten vastuun kallis taakka painaa huomattavasti enemmän kuin vuokralais aikoina. On se asuntovelka, jota pitää lyhentää ja sitten ne laitteen ja remontit on jo niin paljon kalliinpia kuin yksittäinen kodinkone. Loistava esimerkki budjetin laadinnan tärkeydestä ja siitä kuinka asiat voivat silti mennä pieleen: Päätimme teettää pesuhuone remontin ja samalla meille tehtiin jätevesiliittymä (kakkavesi oli aikaisemmin mennyt säiliöön)

Olen huomannut että nykyisin mediassa toitotetaan erilaisia säästövinkkejä. Kauheasti erilaisia konsteja miten ihmisen tulisi kerryttää omaisuutta itselleen. Ja varsinkin sen pahan päivän varalle pitäsi olla rahaa jemmatilillä. On erilaisia määriä laskettu kuinka paljon sitä rahaa tulisi olla jemmattuna että olis hyvä. Yleensä näyttää olevan mainittuna että kolme kertaa oma kuukausiansio olisi soppeli. Itse ajattelen että se maalaisjärjellä mietitty skenaario, joka voi oikeasti tapahtua, on se että joku laite hajoaa... Jääkaappi, pakastin, pesukone.... Pesukoneen hajoaminen meillä olisi todellinen suur katastrooffi. Pesenhän teinien vaatteita viikonloppuisin 8 koneellista. Onneksi on myös kuivuri, koska mitkään tilat eivät riittäisi sen massan kuivattamiseen ja varmasti olisi sen kosteuden jälkeen kaikki pinnat homeessa :) Voi toki kahvinkeittimen hajoaminenkin olla maailmanlopun tilanne. Olen joskus aikoinani elänyt niin hurjassa rahan puutteessa että 20E oli varattu viikoksi....

Olen jo pitkään harkinnut blogin kirjoittamista.... Nyt päätin vihdoin viimein tehdä sen. Jännityksellä odotan mitä tästä seuraa. Monta kertaa olen päättömästi ryhtynyt vaikka mihin ja seuraukset ovat olleet katastrofaaliset. Tästä huolimatta olen päättänyt yrittää jäsennellä elämääni muidenkin ihmisten tajuttavaan muotoon. Meillä asuu hyvinkin sekalainen seurakunta uusperheemme jäsenistöä :) Minulla on kolme lasta ja samoin avomiehelläni on kolme lasta, joista 2 asuu virallisesti luonamme ja vanhin lapsista äitinsä kanssa. Toki hän vierailee luonamme kerran kuukaudessa. Vanhin ja keskimmäinen poikani seurustelee jo vakavasti, joten heidän kotona olemiset tuplaa aina pokukka määrän, kun tyttöystävät kulkee mukana. Ja kaiken kruunaa jo yliajalla elävä bulldogi mummo, joka ei kunnolla enää kuule, eikä näe, mutta elämä maistuu silti :) Lapset ovat iältään 12 vuoden ja 18 vuoden väliltä. Tämä asettaa haastetta joka päivä mediankäytöstä syömisiin. Luulisi olevan helppoa